Pitäisikö Reikin käyttö perustaa tiukasti perinteeseen? Jos, niin mikä tuo perinne on? Reikin historiasta on monia ristiriitaisia tarinoita, mistä voimme tietää, mikä on oikein? Onko muutos ok? Rakastan historiaa, ja haluan kertoa myös teille, mitä olen eri lähteistä oppinut.
Ensimmäinen Reiki masterini Johanna toki kertoi minulle Reikin syntyhistoriaa. Myöhemmin olen lukenut aiheesta lisää. Lähes kaikki aiheesta kertoneet ovat yhtä mieltä siitä, että Reikin perustaja, tai löytäjä, japanilainen Mikao Usui (s.15.8.1865) oli Tendai-buddhalaisessa koulussa neljävuotiaasta lähtien. Hän opiskeli qigongia, ja myöhemmin lääketiedettä, psykologiaa, uskontoa (erityisesti kristinuskoa ja buddhalaisuutta) ja historiaa. Hän halusi auttaa muita ja valitsi usein työpaikkoja, jotka mahdollistivat sen. Häntä kuvataan elinikäiseksi hengelliseksi etsijäksi. Hän opiskeli jopa ennustamista, sekä kasvojen tutkimista ja tulkitsemista.
Toinen Reiki masterini Torsten Lange kertoi, että Mikao Usui matkusti liikemiehenä maailmalla. Vuonna 1922 maaliskuussa hän oli yrittäjänä menettänyt kaiken, mikä on suuri häpeä japanilaisessa kulttuurissa. Hän toivoi, että meditaation kautta hän löytäisi ratkaisun ongelmiin. Hän liittyi ainakin kolmeen luostariin, mutta hänet heitettiin niistä ulos. Hän jatkoi Karuma-vuorelle kiipeämistä ohi luostareiden ja vietti 21 päivän retriitin paastoten ja meditoiden lähellä paikkaa, jossa hän oli käynyt koulua lapsena.
Tarina, joka useimmiten Usuista kerrotaan, on että vuorella hän sai Reiki-voiman, valon ja rakkauden, parantamisen lahjan. Torsten tarkensi tarinaa kertomalla, että meditoidessaan Mikao Usui näki niin kirkkaan valon, että hänen oli suljettava silmänsä ja mentävä makuulle. Hän tunsi painetta päänsä päällä (kuten minullekin tapahtui ensimmäistä kertaa Reikiä saadessani, josta kerroin viimeksi). Zenbuddhlainen sanoisi, että hän koki satorin, valaistumisen, nykyhengellisesti voitaisiin sanoa, että kruunuchakra avautui. Kun Usui innostuneena kokemuksestaa juoksi kertomaan siitä muille, hän tökkäsi varpaansa juureen tai kiveen. Hän koski varvastaan, kuten kuka tahansa koskee kipeää kohtaa, ja tunsi Reiki-energian helpottavan kipua nopeasti.
Torsten jatkoi, että vuorelta laskeuduttuaan Usui kokeili Reikiä majatalon pitäjän tyttären kipeään leukaan. Turvotus väheni ja kipu helpottui. Seuraavia koekaniineja olivat hänen perheenjäsenensä ja muut läheiset. Huhtikuussa 1922 hän muutti takaisin Tokioon ja perusti Usui Reiki Ryoho Gakkain, yhdistyksen, jonka kautta hän opetti neljässä vuodessa ainakin 2000 ihmiselle reikin käyttöä mm. nuoremmalle poliisi veljelleen ja myös lapsille. Usui halusi pitää Reikin mahdollisuutena kaikille, ei vain rikkaille. Japanilaisessa kulttuurissa käsillä parantaminen (teate) ei ole mikään ihmejuttu, vaan kaikilla on siihen mahdollisuus. Usui ehti kouluttaa 21 Reiki masteria ennen kuin kuoli aivohalvaukseen 9.3.1926 ollessan opetusmatkalla.
Torsten on kertoi myös, kuinka Gakkailla oli 1930-luvulla monta osastoa ja jo 3000 jäsentä ja ihmisiä hoidettiin mm. maanjäristysten seurauksena. Toinen maailmansota sai Gakkain menemään piiloon, koska Japanin valtio piti sitä epäilyttävänä, eikä se ole täysin palannut julkisuuteen vieläkään.
William Rand'in reikiä käsittelevän tutkimus nimeltä The Healing Touch, kertoo siitä, kuinka hän matkusti Japaniin ymmärtääkseen Reikiä ja sen historiaa paremmin. Hän puhui Gakkain jäsenten kanssa ja sai koulutusta sen jäseniltä. Usui oli kannustanut yhtä oppilaistaan, entistä merivoimien upseeria nimeltä Chujiro Hayashi (15.9.1890 -11.5.1940), avaamaan reikiklinikan. Hayashi avasi klinikkansa ja koulunsa vähän ennen Usuin kuolemaa. Hayashi mukautti menetelmää sen mukaan, mikä osoittautui ajan myötä toimiviksi asiakkaiden kanssa, kehittäen oman harjoitusoppaansa, joka perustui huolellisiin muistiinpanoihin siitä, mitkä käsien asennot olivat tehokkaimpia. Hän alkoi myös hoitaa asiakkaita hoitopöydällä, mitä Usui ei ilmeisesti ollut tehnyt. (Joidenkin lähteiden mukaan Usui hoiti lattialla olevalla matolla; Rand'in mukaan hän käytti tuolia.) Hän muutti myös harjoitus- ja viritysmenetelmiä lyhentäen harjoitusaikatauluja oppilaiden luo matkustettaessa. Hayashi koulutti rouva Hawayo Takatan (24.12.1900-11.12.1980), joka toi Reikin länteen. Hayashi vihki Takatasta Reiki Masterin Havajilla 21.2.1938. Hayashi teki rituaali-itsemurhan sen jälkeen, kun oli kieltäytynyt antamasta japanilaisille tietoja sotilaskohteista, joita hän oli saattanut nähdä Havaijilla vierailunsa aikana.
Torsten on kertonut lisäksi, että Hawayo Takata sai ensikosketuksensa Reikiin, kun hän matkusti Japaniin syöpäleikkaukseen. Leikkauksen sijaan hän sai Reiki-hoitoa kirurgin vaimolta, joka oli Hayashin oppilas, ja oireet katosivat parissa kuukaudessa. Takata asui Hayashin luona ja auttoi häntä kotikäynneillä hoitamaan asiakkaita, ja oli jopa paikalla kun Hayashi kuoli.
Takata vei päättäväisesti Reikiä maailmalle, Pohjois-Amerikkaan ja Kanadaan. Hänen läntisen Reikin traditionsa on se, mikä on täällä Suomessakin tutumpi. Reikin opetus oli hänen vaikutuksestaan myös paljolti suullista yli seitsemänkymmentä vuotta, mutta nyttemmin Reikistä on julkaistu myös useita laadukkaita kirjoja ainakin englanniksi.
Takata vihki 22 Reiki masteria, Kanadassa (1979) myös ruotsalaisen Wanja Twan'in (20.2.1934-3.9.2019), joka oli ensimmäisen Reiki Masterini Johannan Reiki-opettaja. Twan toi Reikin Suomeen 1985 ja matkusti, vuosia Ruotsissa asuessaan, ympäri Eurooppaa Reikiä opettaen. Toinen Reiki Masterini Torsten taas on kouluttautunut sekä läntiseen, että itäiseen traditioon useampien mastereiden opetuksessa. On tärkeä tietää Reiki-hoitajan sukupuu, jotta hän voi tietää oppineensa alkuperäistä Reikiä ja saaneensa aidot viritykset, eikä vain jotain, mitä joku on kutsunut Reikiksi.
Itäisen perinteen ja läntisen perinteen tärkein ero on, että läntisessä perinteessä Reiki kulkee käsien kautta, käsien levätessä kevyesti eri kohdissa asiakkaan kehoa tietyssä järjestyksessä, kun taas itäisessä perinteessä keskitytään hengittämiseen ja intuition kautta oikean paikan tai asian hoitamiseen.
Kommentit
Lähetä kommentti